Dr Med Sci, Master of Arts (musicology)and Composer-pianist Antti Samuli Hernesniemi presents results of his studies in medicine, music and other topics in Finland. / Tutkimusta kansan lääkinnästä ja musiikista ja muusta. /Municipalities for the study / Paikkakuntia mm. Kannus, Uusikaarlepyy, Evijärvi, Ylistaro, Ähtävä, Ullava, Alaveteli ja Kaustinen. Lapinlahti, Varpaisjärvi, Korpijärvi. Ruovesi. Helsinki. Espoo. Tampere./
tiistai 24. joulukuuta 2019
maanantai 23. joulukuuta 2019
sunnuntai 22. joulukuuta 2019
maanantai 9. joulukuuta 2019
keskiviikko 16. lokakuuta 2019
maanantai 16. syyskuuta 2019
sunnuntai 15. syyskuuta 2019
Davis Cup tennis Suomi - Itävalta, selostus Ville Nygård
Toimittaja Ville Nygård
Kiitos ensinnä sinänsä asiantuntevasta tennisselostuksesta eilen ja toissapäivänä tenniksen Davis Cup-ottelusta Espoosta, 13.-14.9.2019. Mutta muutama seikka: Oliver Marach'in sukunimi lausutaan /marah/.
Lisäksi pyytäisin toimittajaa huomioimaan, että yksi itävaltalaisen huutosakin jäsen soitti taskutrumpettia eli minitrumpettia. En nähnyt varsinaisia alppitorvia tv-kuvassa, jonka toimittaja mainitsi.
Vielä pyytäisin (nälkäistä?) toimittajaa jättämään pois valmentajien ruokailukiireen arvelun selostuksessa ja keskittymään tenniksen urheilulliseen puoleen. Nytoli kuulemma J Niemisellä hinku lähteä syömään, enemmän kuin seurata joukkueensa pelaajan, Harri Heliövaaran, peliä. Merkillisiä olisivat valmentajat, jos ruokailutarve toistuvasti ohittaisi oman suojatin/suojattien tärkeimpien suoritusten seuraamisen. Näin arvoisa toimittaja oletti muutama viikko sitten UsOpenin ottelussa, pelaaja taisi olla tuolloin N Djokovic.
Yksi kelju piirre muuten jonkun yleisössä olleen käyttäytymisessä oli. Miksi tuollaisia hälytyssireenejä sallitaan soitettavan ? Ne kuuluvat vain varsinaiseen hälytyskäyttöön. (En tarkoita tuota yllättävää, absurdia auton varashälytintä, joka alkoi äkisti soida kesken viimeisen ottelun).
Muuten: mielestäni Jari Hedman olisi hyvin voinut sanoa "Jumakauta", ei J-sanaa, kuten hän teki, kovimmassa muodossaan. Se olisi riittänyt Emil Ruusuvuoren pelin ihastelun osoitukseksi.
Yst. terveisin
Antti Hernesniemi
Tennisharrastaja
Kiitos ensinnä sinänsä asiantuntevasta tennisselostuksesta eilen ja toissapäivänä tenniksen Davis Cup-ottelusta Espoosta, 13.-14.9.2019. Mutta muutama seikka: Oliver Marach'in sukunimi lausutaan /marah/.
Lisäksi pyytäisin toimittajaa huomioimaan, että yksi itävaltalaisen huutosakin jäsen soitti taskutrumpettia eli minitrumpettia. En nähnyt varsinaisia alppitorvia tv-kuvassa, jonka toimittaja mainitsi.
Vielä pyytäisin (nälkäistä?) toimittajaa jättämään pois valmentajien ruokailukiireen arvelun selostuksessa ja keskittymään tenniksen urheilulliseen puoleen. Nytoli kuulemma J Niemisellä hinku lähteä syömään, enemmän kuin seurata joukkueensa pelaajan, Harri Heliövaaran, peliä. Merkillisiä olisivat valmentajat, jos ruokailutarve toistuvasti ohittaisi oman suojatin/suojattien tärkeimpien suoritusten seuraamisen. Näin arvoisa toimittaja oletti muutama viikko sitten UsOpenin ottelussa, pelaaja taisi olla tuolloin N Djokovic.
Yksi kelju piirre muuten jonkun yleisössä olleen käyttäytymisessä oli. Miksi tuollaisia hälytyssireenejä sallitaan soitettavan ? Ne kuuluvat vain varsinaiseen hälytyskäyttöön. (En tarkoita tuota yllättävää, absurdia auton varashälytintä, joka alkoi äkisti soida kesken viimeisen ottelun).
Muuten: mielestäni Jari Hedman olisi hyvin voinut sanoa "Jumakauta", ei J-sanaa, kuten hän teki, kovimmassa muodossaan. Se olisi riittänyt Emil Ruusuvuoren pelin ihastelun osoitukseksi.
Yst. terveisin
Antti Hernesniemi
Tennisharrastaja
tiistai 3. syyskuuta 2019
perjantai 30. elokuuta 2019
sunnuntai 11. elokuuta 2019
lauantai 10. elokuuta 2019
sunnuntai 28. heinäkuuta 2019
maanantai 8. heinäkuuta 2019
tiistai 2. heinäkuuta 2019
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
keskiviikko 19. kesäkuuta 2019
Uudet metodit lääketieteeseen: kokemuspohjainen tutkimus on arvokasta
Kiinnittää huomiota uusissa Lääkärilehden palkitsemissa lääkäreiden tekemissä väitöstutkimuksissa, että ne ovat kovasti eriytyneen "somaattisen" medisiinan puolelta.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/vaitoskirjapalkinto-maailman-yleisimman-maksasairauden-tutkijalle/
Kaipaisin itse myös enemmän kuin tähän asti arvostusta yleislääketieteellistä, kansanterveys-/sosiaalilääketieteellistä tutkimusta ja psykiatris-psykologista tutkimusta kohtaan.
Ja varsinkin uudet metodit - niitä kaivataan. Erityisesti sairaana olemisen kokemisen puolelta. Se alue tuntuu olevan kovasti vähän tutkimuksen kohteena. Varsinkin omakohtainen potilaana olon kokemus. Tulee mieleen: metodina osallistuva havainnointi ja toimintatutkimus "potilaana olemisesta" meidän nykyajan terveydenhuollossa.
Tulisi aivan uusia puolia esiin mm. hoidettavana olemisesta, lääkkeiden vaikutuksista ja sivuvaikutuksista kun tutkija tekee kenttätutkimusta vertaisryhmäläisten kanssa, itse heidän vertaisenaan. On se erikoista että me määräämme, syötämme potilaille lääkkeitä, joiden useimpien vaikutuksista, jos niitä itse nauttii, siitä useimmilla meillä ei ole mitään kokemusta. Varsinkaan nuorena lääkärinä.
Eikö laadullinen, kvalitatiivinen tutkimus jo tee tuota ? Kyllä, osalta. Mutta tarkoitan nyt kyllä rohkeasti monitieteistä otetta. Nykyisen lääketieteellisen tutkimuksen ongelma on sen metodi: seurataan sivusta, mitataan, mitataan, mitataan - joka tietysti on omana alueenaan tärkeää ! Kaikkea mitataan fyysisesti, mutta ei omaa kokemusta juuri mitenkään. Jopa vältetään sen esiintuomista. Vaikka jokainen tutkija on itse ihminen ja kokee ainakin lievinä monia oireita joita hän tutkii.
Kummallista jos omaa kokemusta ei arvosteta myös lääketieteen tutkimuksessa. Sen esille nostaminen ja arvostaminen voi tuoda esille aivan uusia puolia sairauksien hoitoon. Kokemuspohjaisen lääketieteellisen tutkimuksen metodeja pitää ruveta kehittämään. Nyt on aika - kun yhä lisääntyvä teknologia melkein estää meitä kuulemasta ja kokemasta omaa kokemustamme - keskittyä tutkijan oman kokemuksen käyttöön yhtenä merkittävän tutkimusta syventävänä tekijänä. Esimerksi pelkkä haastattelututkimus ei metodina vie potilashoidon tutkimusta niin hyvin eteenpäin kuin se että tutkija kuuntelee - tutkimusmetodina - omaa kokemustaan ja on yhteydessä samaa tai samantyylistä kokemusta läpikäyvän vertaisryhmän kanssa.
Mielestäni monipuolisten lääkäreiden pitäisi alkaa tutkia ennakkoluulottomasti tätä aluetta. Osallistuminen hoitokokemukseen potilaana - mukaanlukien lääkkeiden nauttiminen ja toimenpiteiden kokeminen - tuo kaikki ja sen kokeminen ja tutkiminen luonnontieteellis-sosiologis-psykologisesti, se olisi tutkijalle tärkeää. Merkittävää olisi aito ote pyrkiä selvittämään mm. erilaisten voimakkaiden lääkkeiden vaikutusten ja sivuvaikutusten osuutta potilaan sairaus-terveys-kokemukselle. Missä määrin mikin lääke auttaa oireeseen, joko omaan tai toiseen, vertaisryhmässä ? Mikä lääkkeiden vaikutuksessa/sivuvaikutuksessa näyttää jäävän vähälle huomiolle. Osallistava/osallistuva havainnointi ja toimintatutkimus ovat metodeja, joista lääkäritutkija voisi lähteä eteenpäin.
Kvalitatiivinen tutkimus on tärkeää, kvantitatiivisen ohella. Edellisessä ei ole mitään väheksyttävää. Jokainen lääkäri on tehnyt ja tekee sitä päivittäin. Miten on mennyt ? kysytään potilaalta. Selvä kvalitatiivinen kysymys. Niskaa särkee. Sitten voidaan särkyhä/kipua kvantitoida asteikolla 1-10. Selvä kvantitoiva kysymys. Eli kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta yhdistää jokainen noin tekevä lääkäri.
Mutta etsin nyt tässä sitä olennaista tutkimustapaa, että lääkärin pitäisi itse olla potilaana ja olla vertaisryhmissä mukana ja kerätä siellä tietoa analyysiään varten. Tämä on harvinaista ja vähäistä.
Poden itse voimakasta ääniherkkyyttä. Vaikea löytää siihen apukeinoja. Eräs korvalääkäri jonka luona kävin, sanoi minulle tiivistyksenä, että melu ei vahingoita.Minä olen eri mieltä. Kyllä se on helvetillistä, kun ääniherkkänä joutuu kovaan moottorimeluun. Se nimenomaan vahingoittaa: pilaa päivän. Tästä on kysymys. Lääkärin pitäisi oppia ja tiedostaa, että pelkkä mittaava lääketiede ei tuo tuollaista ongelmaa, kuten esim. ääniherkkyyttä, kokevan potilaan kokemusta esiin. Tuollainen korvalääkärin vastaus on nurinkurinen. Juuri sen takia olin tullut tutkimukseen, että melu vahingoittaa minun jokapäiväistä elämääni.
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/vaitoskirjapalkinto-maailman-yleisimman-maksasairauden-tutkijalle/
Kaipaisin itse myös enemmän kuin tähän asti arvostusta yleislääketieteellistä, kansanterveys-/sosiaalilääketieteellistä tutkimusta ja psykiatris-psykologista tutkimusta kohtaan.
Ja varsinkin uudet metodit - niitä kaivataan. Erityisesti sairaana olemisen kokemisen puolelta. Se alue tuntuu olevan kovasti vähän tutkimuksen kohteena. Varsinkin omakohtainen potilaana olon kokemus. Tulee mieleen: metodina osallistuva havainnointi ja toimintatutkimus "potilaana olemisesta" meidän nykyajan terveydenhuollossa.
Tulisi aivan uusia puolia esiin mm. hoidettavana olemisesta, lääkkeiden vaikutuksista ja sivuvaikutuksista kun tutkija tekee kenttätutkimusta vertaisryhmäläisten kanssa, itse heidän vertaisenaan. On se erikoista että me määräämme, syötämme potilaille lääkkeitä, joiden useimpien vaikutuksista, jos niitä itse nauttii, siitä useimmilla meillä ei ole mitään kokemusta. Varsinkaan nuorena lääkärinä.
Eikö laadullinen, kvalitatiivinen tutkimus jo tee tuota ? Kyllä, osalta. Mutta tarkoitan nyt kyllä rohkeasti monitieteistä otetta. Nykyisen lääketieteellisen tutkimuksen ongelma on sen metodi: seurataan sivusta, mitataan, mitataan, mitataan - joka tietysti on omana alueenaan tärkeää ! Kaikkea mitataan fyysisesti, mutta ei omaa kokemusta juuri mitenkään. Jopa vältetään sen esiintuomista. Vaikka jokainen tutkija on itse ihminen ja kokee ainakin lievinä monia oireita joita hän tutkii.
Kummallista jos omaa kokemusta ei arvosteta myös lääketieteen tutkimuksessa. Sen esille nostaminen ja arvostaminen voi tuoda esille aivan uusia puolia sairauksien hoitoon. Kokemuspohjaisen lääketieteellisen tutkimuksen metodeja pitää ruveta kehittämään. Nyt on aika - kun yhä lisääntyvä teknologia melkein estää meitä kuulemasta ja kokemasta omaa kokemustamme - keskittyä tutkijan oman kokemuksen käyttöön yhtenä merkittävän tutkimusta syventävänä tekijänä. Esimerksi pelkkä haastattelututkimus ei metodina vie potilashoidon tutkimusta niin hyvin eteenpäin kuin se että tutkija kuuntelee - tutkimusmetodina - omaa kokemustaan ja on yhteydessä samaa tai samantyylistä kokemusta läpikäyvän vertaisryhmän kanssa.
Mielestäni monipuolisten lääkäreiden pitäisi alkaa tutkia ennakkoluulottomasti tätä aluetta. Osallistuminen hoitokokemukseen potilaana - mukaanlukien lääkkeiden nauttiminen ja toimenpiteiden kokeminen - tuo kaikki ja sen kokeminen ja tutkiminen luonnontieteellis-sosiologis-psykologisesti, se olisi tutkijalle tärkeää. Merkittävää olisi aito ote pyrkiä selvittämään mm. erilaisten voimakkaiden lääkkeiden vaikutusten ja sivuvaikutusten osuutta potilaan sairaus-terveys-kokemukselle. Missä määrin mikin lääke auttaa oireeseen, joko omaan tai toiseen, vertaisryhmässä ? Mikä lääkkeiden vaikutuksessa/sivuvaikutuksessa näyttää jäävän vähälle huomiolle. Osallistava/osallistuva havainnointi ja toimintatutkimus ovat metodeja, joista lääkäritutkija voisi lähteä eteenpäin.
Kvalitatiivinen tutkimus on tärkeää, kvantitatiivisen ohella. Edellisessä ei ole mitään väheksyttävää. Jokainen lääkäri on tehnyt ja tekee sitä päivittäin. Miten on mennyt ? kysytään potilaalta. Selvä kvalitatiivinen kysymys. Niskaa särkee. Sitten voidaan särkyhä/kipua kvantitoida asteikolla 1-10. Selvä kvantitoiva kysymys. Eli kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta yhdistää jokainen noin tekevä lääkäri.
Mutta etsin nyt tässä sitä olennaista tutkimustapaa, että lääkärin pitäisi itse olla potilaana ja olla vertaisryhmissä mukana ja kerätä siellä tietoa analyysiään varten. Tämä on harvinaista ja vähäistä.
Poden itse voimakasta ääniherkkyyttä. Vaikea löytää siihen apukeinoja. Eräs korvalääkäri jonka luona kävin, sanoi minulle tiivistyksenä, että melu ei vahingoita.Minä olen eri mieltä. Kyllä se on helvetillistä, kun ääniherkkänä joutuu kovaan moottorimeluun. Se nimenomaan vahingoittaa: pilaa päivän. Tästä on kysymys. Lääkärin pitäisi oppia ja tiedostaa, että pelkkä mittaava lääketiede ei tuo tuollaista ongelmaa, kuten esim. ääniherkkyyttä, kokevan potilaan kokemusta esiin. Tuollainen korvalääkärin vastaus on nurinkurinen. Juuri sen takia olin tullut tutkimukseen, että melu vahingoittaa minun jokapäiväistä elämääni.
torstai 30. toukokuuta 2019
tiistai 9. huhtikuuta 2019
lauantai 16. maaliskuuta 2019
torstai 14. maaliskuuta 2019
Antti Hernesniemen hienoa sävellystyötä Fuga Musiikkiliikkeessä !
Hyvä Ystävä :
Säveltämääni ja soittamaani erinomaista uutta suomalaista musiikkia pianolle ja myös orkesterille on myytävänä hienossa kaupassa, Markku Nuotion Fuga musiikkiliikkeessä, Musiikkitalossa, Helsingissä.
Käyppäs siellä katsomassa CD-levyjäni ja hankkimassa niistä yksi tai kaikki !
Samalla tuet sävellystyötäni !
Sävellyksiä 1 - Compositions 1 koko CD
Sävellyksiä 2 - Compositions 2 single
Sävellyksiä 3 - Compositions 3 Bridge / Silta koko CD
Terveisin Antti
Säveltämääni ja soittamaani erinomaista uutta suomalaista musiikkia pianolle ja myös orkesterille on myytävänä hienossa kaupassa, Markku Nuotion Fuga musiikkiliikkeessä, Musiikkitalossa, Helsingissä.
Käyppäs siellä katsomassa CD-levyjäni ja hankkimassa niistä yksi tai kaikki !
Samalla tuet sävellystyötäni !
Sävellyksiä 1 - Compositions 1 koko CD
Sävellyksiä 2 - Compositions 2 single
Sävellyksiä 3 - Compositions 3 Bridge / Silta koko CD
Terveisin Antti
maanantai 25. helmikuuta 2019
lauantai 16. helmikuuta 2019
Vaihtoehtolääkintä, myös kansanlääkintä - ja sen tutkimus Pohjoismaissa
Studies in Alternative Therapies -kirjan arvio
Tässä linkissä lääkäri Harri Vertio arvioi pohjoismaisten tutkijoiden luomaa kirjasarjaa vaihtoehtoislääkinnästä eli ei-virallisestä, akateemisen lääketieteen ulkopuolisesta lääkinnästä. Sen nimitykset ovat kansainvälisellä tieteen kielellä: alternative medicine ja complementary medicine.
Medicine-termi on muuten - varmaan jo sata vuotta - käännetty suomeksi lääketiede. Oikeammin pitäisi puhua medisiinasta tai lääkinnästä.
Antti Hernesniemi
torstai 14. helmikuuta 2019
perjantai 8. helmikuuta 2019
Uskomuslääkintä-termin ongelmallisuus tieteellisessä käytössä
Antti Hernesniemi, LT, FM: Uskomuslääkintä-termin epätieteellisyys ja siitä johtuva ongelmallisuus tieteellisessä käytössä
Suomessa eräät lääketieteilijät ovat 1990-luvulla esittäneet käytettäväksi termiä "uskomuslääkintä", jota muualla maailmassa ei käytetä. Termi tuli käyttöön Duodecimin sanakilpailussa v. 1995 (kts. linkki alla). Yleensä eri puolilla maailmaa puhutaan "vaihtoehtoisesta" - engl. alternative - tai "täydentävästä lääkinnästä" - engl. complementary medicine.
On luonnollisesti lääkintähoitoja, usein muita kuin akateemisen koululääketieteen hoitoja, jotka lääkärinkoulutuksen saaneelle ja muillekin voivat tuntua epäilyttäviltä; jotka eivät tehoa hetken vaikutusta enempää tai eivät ollenkaan. Jotka ovat eräänlaista silmänkääntöä. Oheisessa Duodecim-artikkelissa tuodaan esille uskomushoitoina mm. irisdiagnostiikka ja homeopatia. Mutta pitääkö vain niitä kutsua "uskomushoidoiksi" ? Eikö myös akateeminenkin lääkintä perustu uskomuksiin ?
Sundblomin ja muiden suomalaista, paikallista, ei-lääketieteellistä hoitotapaa koskeva työ osoittaa että erään "energiaparantajan" ("henkiparantaja", "spiritual healer") hoito auttoi tutkittujen potilaiden kipuihin paremmin kuin lääketieteellinen hoito vertailuryhmässa, jossa tuota hoita ei saatu (1).
Eikö lääketieteellisesti epäilyttäviä hoitoja pitäisi kutsua "tieteellisesti perustelemattomiksi hoidoiksi" ? Miksi yleensä ollenkaan käyttää tässä yhteydessä ei-kansainvälistä, vain Suomessa (!) käytettyä sanaa "uskomus" ? Se sekoittaa asian tieteellistä käsittelyä. Yksinkertaisesti on kai epäilyttävissä hoidoissa kysymys "tieteelliseen näyttöön perustumatomista hoidoista".
Oheisen linkin Duodecim-artikkelin mukaan: "Uskomus ei ole loukkaava tai negatiivinen sana. Myöskään uskomuslääkintä-termiä ei ole tarkoitettu herjaavaksi." Asiaa koskeva keskustelu, jota ammattilaisten ja maallikojen toimesta käydään lehdissä ja keskustelupalstoilla sekä radiossa ja televisiossa, osoittaa kuitenkin että uskomuslääkintä-sanaa käytetään lähinnä juuri loukkaavassa tai negatiivisessa merkityksessä.
Ovatko Suomessa termin käyttöön ottaneet lääketieteilijät (terveys)politiikan vai tieteen asialla ?
(1) Physician, D. Mikael Sundblom and his co-researchers made a study on Mrs Aho in which a group of patients suffering from ”idiopathic pain syndrome ” (IPS) visited Mrs Aho.The IPS-patients who visited the healer,got more help to their pains than the comparison group of IPS non-visitor patients during the research period.Moreover,the former patients used less pain-killers than the latter ones.As an effect of spiritual healing ten patients felt physical sensations during the healing session:warmth in the body and relaxation were the most commonly reported sensations. All patients subjected to healing found the experience pleasant.
Sundblom DM, Haikonen S, Niemi-Pynttäri J, Tigerstedt I. Effect of spiritual healing on chronic idiopathic pain: a medical and psychological study. Clin J Pain 1994 Dec;10 (4):296 -302.
tiistai 5. helmikuuta 2019
Olen tekemisissä erityisen ihmisjoukon kanssa ... / Antti Hernesniemi : Kansanlääkintä
"
Olen tekemisissä
erityisen ja ainutlaatuisen ihmisjoukon kanssa Kukaan muu lääkäri ei tee tätä
hommaa Lenttruutiksihan se Hautalan Eero minua kutsuu Olen yhteistyössä
ammattilaisten kanssa
Mitä ne kirjoittaa
lehdissä kaikista hiihtäjistä ja misseistä julkkiksista Nämä ihmiset täällä on
minulle paljon tärkeämpiä Heillä on kokemusta ja taitoja ja tietoa joita noilla
julkkiksilla ei ole Eiväthän tavalliset toimittajat ja tutkijat ole tällaisista
asioista ja ihmisistä kiinnostuneitakaan
Minun, lääkärin,
retkeni tutkimaan ihmisten omaa, tuntemaa, tietämää, kuulemaa, toisille
kertomaa, opettelemaa hoitokeinoa erilaisiin, ihmiselle välttämättä väliin
tuleviin vammoihin ja sairastumisiin Mitä sairastunut ihminen alkaa miettiä Miten
hän alkaa toimia ja niin edelleen
Retki eli reissu
Retki eli matka Kulkeminen Retki puhelimen kautta Toisen puheen kuuntelu ja
kysyminen Retki ulos kodista työpaikalta vastaanotolta sairaalasta Retki
toisiin koteihin toisten luo Retki omiin ajatuksiin sohvalla tai sängyllä
maaten
Tämä on kertomus
minun lääkärin retkistä tutkimaan erään alueen Pohjanmaan lääkintäperinteitä
tapoja mitä tiedetään mitä muistetaan mitä tehdään tänään Aloin tehdä noita
retkiä kun oli valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 70-luvun lopulla En
arvannut muutamaa vuotta aiemmin että näitä retkiä rupeaisin tekemään
Jätin vastaanoton ja
sairaalan Ilman tuota sairaalarakennuksesta poistumista en olisi nähnyt kuullut
tavannut kokeillut paljon mitään En olisi päässyt puun ytimeen Olisin vaan
katsellut puun kuorta Olisinko sitä edes koskenut Noin ulkokohtaisesti ei voi
oman suvun ja synnyinmaakunnan lääkintää tutkia kuin joistakin artikkeleista
luin Olin kyllä nähnyt ja näin että jotkut kollegat olivat ilman omaa kokemusta
kansanlääkinnästä niin tehneet ja yrittivät edelleen tehdä Kirjoittaa ja
julkaista kirjoituksia jotka perustuivat ikitoistuviin luettuihin aikaisemmin
julkaistuihin tietoihin tai toisten keräämiin kyselyihin Mikä tuntuu kummalta Että joku tutkijan
koulutuksen saanut lääkäri voi tukeutua enemmän omaan tai toisten
ennakkoluuloihin kuin itse nähtyyn ja koettuun ja kokeiltuun
Retket ovat minulle
sekä oman itsen kuljettamista ihmisten luo matkustamista jalan ja autolla että
kulkevan minän omaa miettimistä suunnattua ja vapaata Nuo matkustamisen tavat
täydentävät toisiaan ja ovat toisistaan riippuvaiset Ilman oman kehon liikettä
ei synny liikettä ajatuksiin Ei synny
vetoa ja voimaa
Niihin minua on jotenkin
valmistettu Minussa on en tiedä miksi syntynyt kertomisen voima ja veto Niitä
edeltää etsimisen tarve Etsiä ja löytää, tai ei löytää heti mutta vähän
myöhemmin
"
Antti Hernesniemi 5 2 2019
Antti Hernesniemi: Kansanlääkintä eli kansanparannus tutkimuskohteenani
Antti Hernesniemi:
Kansanlääkinnän eli kansanparannuksen tutkimuksestani
Kirjekokemusten
kerääminen aloitti kansanlääkinnän tutkimukseni v. 1981. Niiden saamisen ja
tarkastelun jälkeen oli luontevaa lähteä kohti kirjeitä lähettäneitä
henkilöitä, Pohjanmaan kertojia. Yhden tuollaisen kirjeen lähettänyt kertoja
toimi oppaanani omalla alueellaan, oppaana siihen tietoon, josta en lääkäriksi
opiskelun kuluessa ollut kuullut tai nähnyt juuri mitään. Sain itselleni
kirjekertomusten toivomisen vuonna 1981 ja niiden vastaanottamisen kautta tuona
vuotena ja myöhemmin, sain itselleni viitisenkymmentä opasta Pohjanmaan eri
alueille. Luku kasvoi vuosien myötä. Tämän kansanlääkinnän eli
kansanparannuksen tutkimuksen aloittamisen, toisin sanoen kirjekertomusten
pyynnön jälkeen, saatoin ottaa seuraavan, uuden tavoitteen ja alkaa tavata ja
haastatella ihmisiä paikan päällä, äänittää heitä ja lisäksi valokuvata ja
filmata. Ja mikä on hyvin tärkeää: nähdä ja koettaa itse erilaisia kertojien
kuvailemia kansanlääkintämenetelmiä.
Kun tutkimukseni
aineisto on tullut kerätyksi, on minun, tutkijan, seuraava työ opetella
tuntemaan tuo aineisto, kuvata se ja selvittää, analysoida sitä ja tehdä
tutkimuksellisia johtopäätöksiä. Tämä merkitsee sitä että minun on koetettava
tuntea myös omaa toimintatapaani, olla siitä tietoinen, sen vahvoista puolista
ja sen puutteista. Kun olen omaksunut tällaista työasennetta, on ollut monesti
miellyttävää ja monesti vaivatontakin alkaa tutustua vuosia sitten keräämääni
aineistoon uudelleen. Tutkimuksen eräs kiinnostava puoli on juuri mieleen
tulevien uusien kysymysten esille nousu. Ne yritän ratkaista. Tutkijana olen
henkisen työn tekijä. Tätä ennen minun on ollut toimittava lähinnä
käytännöllisten tarpeiden piirissä. Ne vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet
mahdollisuuksiini omistautua tutkimusaineistooni tutustumiseen. Minun,
tutkijan, on elettävä tutkijan elämää. Se on jonkin verran erilaista kuin
pelkkä kenttätyön tallennuksen käytännön tehtävien rutiininomainen suoritus.
Minun on aloitettava työssäni myös itsen kuuntelu, reseptio. Teen
tutkimustoimenpiteitä, interventioita silloin kun ne ovat tarpeen: otan
yhteyttä uuteen kertojaan, suoritan lisähaastatteluja tai kuvallisen aineiston
keruuta.
”Tällä lailla tutkija
elelee vapaasti aineistonsa kanssa tehden sen mihin hänen sisäinen äänensä
häntä kehoittaa. Tämä merkitsee sitä että hän tekee vain tutkimustaan
edistävää, rakentavaa työtä.” (Lainaus tekstistäni v. 1996).
Kun tunnen tarpeeksi
aineistoani, alan tehdä sitä yhtä lailla mielessäni samalla lailla kuin kynää
ja paperia käyttäen. Näin minulle kävi tehdessäni väitöskirjaa rouva Ina
Känsälän (synt. Nygren, Alaveteli) ja tutkiessani muiden keskipohjalaisten
parantajien paikallisia perinteisiä käsin tapahtuvia hoitoja. Minulla on
ollut metodina laittaa silmät kiinni ja tehdä työtä ajatuksissa, samalla lailla
kuin teen esimerkiksi pöydän ääressä istuessani ja kirjoittaessani. Tuolla
silmät suljettuna -työskentelyllä on ollut merkittävä osuus työtavoissani.
Siten olen pystynyt parhaiten keskittymään kuva-aineistooni ja siihen
tieteelliseen muuhun tietoon, mitä olen muiden tutkijoiden raporteista lukenut.
Ne molemmat yhdessä ovat usein antaneet sysäyksen uuteen näkemykseen, uusiin
yksityiskohtiin, jotka sohvalla tai sängyllä silmät kiinni maatessa ovat tuon
sysäyksen voimasta nousseet mieleeni, mieleni näyttämölle näkyviin.
”Näin tutkijasta on
tullut yksilö, itsenäisesti ajatteleva tiedemies. Nyt hän voi kokonaan
omistautua oman työn tekemiseen. Hän ei ole riippuvainen kenestäkään. Ei työn
tarkastajista, ei työn rahoittajista. Työ antaa hänelle neuvot sen tekoon. Tämä
henkinen prosessi on edellytys sille että tutkijaihminen voi tehdä yksilöllisen
ja merkittävän raportin. Muuten hän on tiedeliturgikko tai -virkamies.”
(Lainaus tekstistäni v. 1996).
Antti Hernesniemi 5. 2. 2019
torstai 31. tammikuuta 2019
maanantai 28. tammikuuta 2019
lauantai 26. tammikuuta 2019
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Tutkija Antti Hernesniemen laaja kansanlääkintäaineisto SKS:ssä ja SLS:ssä
Työn alla on vuodesta 1981 lähtien keräämäni ja tallentamani kenttäaineisto Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinne- ja nykykulttuuriarkis...
-
Drawing and Copyright AH Oskari Polvikoski Kannuksen Polvikosken kylästä oli taitava ja tunnettu itseoppinut jäsenkorjaaja viime vuosi...
-
Pekka Haavisto edustaa syvällistä humanistista näkemystä ja poliittista kokemusta. Hän on turvallinen valinta maamme seuraaaksi presiden...
-
Jäsenkorjaaja Elo Polvikoski tutkii ja hoitaa vatsallaan makaavaa potilasta tämän selästä. - Bonesetter Mr. Elo Polvikoski examines and gi...




