Siirry pääsisältöön

Uskomuslääkintä-termin ongelmallisuus tieteellisessä käytössä

Antti Hernesniemi, LT, FM: Uskomuslääkintä-termin epätieteellisyys ja siitä johtuva ongelmallisuus tieteellisessä käytössä

Suomessa eräät lääketieteilijät ovat 1990-luvulla esittäneet käytettäväksi termiä "uskomuslääkintä", jota muualla maailmassa ei käytetä. Termi tuli käyttöön  Duodecimin sanakilpailussa v. 1995 (kts. linkki alla).  Yleensä eri puolilla maailmaa puhutaan "vaihtoehtoisesta" - engl. alternative - tai "täydentävästä lääkinnästä" - engl. complementary medicine. 

On luonnollisesti lääkintähoitoja, usein muita kuin akateemisen koululääketieteen hoitoja, jotka lääkärinkoulutuksen saaneelle ja muillekin voivat tuntua epäilyttäviltä;  jotka eivät tehoa hetken vaikutusta enempää tai eivät ollenkaan. Jotka ovat eräänlaista silmänkääntöä. Oheisessa Duodecim-artikkelissa tuodaan esille uskomushoitoina mm.  irisdiagnostiikka ja homeopatia.  Mutta pitääkö vain niitä kutsua "uskomushoidoiksi" ? Eikö myös akateeminenkin lääkintä perustu uskomuksiin ? 

Sundblomin ja muiden suomalaista, paikallista, ei-lääketieteellistä hoitotapaa koskeva työ osoittaa että erään "energiaparantajan" ("henkiparantaja", "spiritual healer") hoito auttoi tutkittujen potilaiden kipuihin paremmin kuin lääketieteellinen hoito vertailuryhmässa, jossa tuota hoita ei saatu (1).


Eikö lääketieteellisesti epäilyttäviä hoitoja pitäisi kutsua "tieteellisesti perustelemattomiksi hoidoiksi" ? Miksi yleensä ollenkaan käyttää tässä yhteydessä ei-kansainvälistä, vain Suomessa (!) käytettyä sanaa "uskomus" ? Se sekoittaa asian tieteellistä käsittelyä. Yksinkertaisesti on kai epäilyttävissä hoidoissa kysymys "tieteelliseen näyttöön perustumatomista hoidoista".


Oheisen linkin Duodecim-artikkelin mukaan: "Uskomus ei ole loukkaava tai negatiivinen sana. Myöskään uskomuslääkintä-termiä ei ole tarkoitettu herjaavaksi." Asiaa koskeva keskustelu, jota ammattilaisten ja maallikojen toimesta käydään lehdissä ja keskustelupalstoilla sekä radiossa ja televisiossa, osoittaa kuitenkin että uskomuslääkintä-sanaa käytetään lähinnä juuri loukkaavassa tai negatiivisessa merkityksessä.

Ovatko Suomessa termin käyttöön ottaneet lääketieteilijät (terveys)politiikan vai tieteen asialla ?





(1) Physician, D. Mikael Sundblom and his co-researchers made a study on Mrs Aho in which a group of patients suffering from ”idiopathic pain syndrome ” (IPS) visited Mrs Aho.The IPS-patients who visited the healer,got more help to their pains than the comparison group of IPS non-visitor patients during the research period.Moreover,the former patients used less pain-killers than the latter ones.As an effect of spiritual healing ten patients felt physical sensations during the healing session:warmth in the body and relaxation were the most commonly reported sensations. All patients subjected to healing found the experience pleasant.


Sundblom DM, Haikonen S, Niemi-Pynttäri J, Tigerstedt I. Effect of spiritual healing on chronic idiopathic pain: a medical and psychological study. Clin J Pain 1994 Dec;10 (4):296 -302.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Medial prehension", a new pen method - Mediaali-ote, uusi kynämetodi

Look at this video too :  http://ethnosciences.blogspot.fi/2016/01/medial-prehension-to-hold-pen-or-pencil.html * * * Antti Hernesniemi, Dr Med Sci   "Medial prehension",   a new method   of holding a pen during writing and drawing (*) Young pupils have, for innumerable generations, learned the conventional prehension of   holding a pen in writing and drawing. This grasp is referred to here as "radial prehension"   (R-prehension; presented as seen radially in a drawing, Fig. 1-1). In R-prehension, the writer/drawer holds the shaft of   the pen, supporting it on the area between the first and   second fingers   -   the first interosseus muscle area - and the head of the pen between the   palmar surfaces of the first finger (thumb), the second (index) finger and the radial side of   the third finger. In this article, a new method known as "medial prehension" (M-prehension)   is presented (seen radially in a drawing, Fig. 1-2, and seen anteri

Rehtori FK Oiva Hernesniemen (1922-2014) kaksi uusinta kirjaa : "Oivallisia" ja "Elämäni varrelta"

Rehtori Oiva Hernesniemen (1922-2014)   eloisia kolumneja ja pakinoita - Ruovesi-lehdessä ilmestyneitä - ja puheita; kaikki usean vuosikymmenen ajalta, on ilmestynyt kirjana  (k ovakantinen,  354 s; 30 e + postimaksu)   Oivallisia  Kirjoituksia, jotka lähentävät lukijaa suomalaiseen elämään. Lukeva tottuu kirjan kertojan - keski-pohjalainen mies josta on tullut myös hämäläinen -  ääneen kuin radioajan tuttuun selostajaan.  Isä-Oivan merkittävä muistelmakirja, "Elämäni varrelta" (2013), on myytävänä mm. blogin kirjoittajalta. Oiva Matias Hernesniemi syntyi  Kannuksessa   vuonna1922. Hän opiskeli  Helsingin yliopistossa valmistuen fil.kandidaatiksi pääaineinaan suomenkieli ja kirjallisuus sekä toisena pääaineena historia.  Hän asui vaimonsa Senjan (os. Saarikoski) kanssa rakentamassaan talossa Ruovedellä vuodesta 1956 ja  toimi eläkkeelle menoon asti vuosikymmeniä opettajana ja rehtorina Ruoveden yhteiskoulussa.  Hänen näytelmänsä 1860-luvun nälkävuos

Jäsenkorjaaja Oskari Polvikoski, Kannus, Polvikosken kylä - Bonesetter Mr. Oskari Polvikoski, Kannus, Polvikoski Village

Drawing and Copyright AH Oskari Polvikoski Kannuksen Polvikosken kylästä oli taitava ja tunnettu itseoppinut jäsenkorjaaja viime vuosisadalla. Hänen poikansa Elo Polvikoski jatkoi hänen työtään samassa kylässä aina 1990-luvulle.  Mr. Oskari Polvikoski who lived in Kannus, Polvikoski Village, was a skilled and famous indigenous 20 th century bonesetter. His son Elo Polvikoski continued his working in the same place until the 1990's.