Noam Chomsky: Donald Trump is a Distraction

Vaihtoehtolääkintä, myös kansanlääkintä - ja sen tutkimus Pohjoismaissa

Studies in Alternative Therapies -kirjan arvio

Tässä linkissä lääkäri Harri Vertio arvioi pohjoismaisten tutkijoiden luomaa kirjasarjaa vaihtoehtoislääkinnästä eli ei-virallisestä, akateemisen lääketieteen ulkopuolisesta lääkinnästä. Sen nimitykset ovat kansainvälisellä tieteen kielellä: alternative medicine ja complementary medicine. 

Medicine-termi on muuten - varmaan jo sata vuotta - käännetty suomeksi lääketiede. Oikeammin pitäisi puhua medisiinasta tai lääkinnästä. 

Antti Hernesniemi

Antti Samuli Hernesniemi plays his piano composition: In the Mediterrane...

Uskomuslääkintä-termin ongelmallisuus tieteellisessä käytössä

Antti Hernesniemi, LT, FM: Uskomuslääkintä-termin epätieteellisyys ja siitä johtuva ongelmallisuus tieteellisessä käytössä

Suomessa eräät lääketieteilijät ovat 1990-luvulla esittäneet käytettäväksi termiä "uskomuslääkintä", jota muualla maailmassa ei käytetä. Termi tuli käyttöön  Duodecimin sanakilpailussa v. 1995 (kts. linkki alla).  Yleensä eri puolilla maailmaa puhutaan "vaihtoehtoisesta" - engl. alternative - tai "täydentävästä lääkinnästä" - engl. complementary medicine. 

On luonnollisesti lääkintähoitoja, usein muita kuin akateemisen koululääketieteen hoitoja, jotka lääkärinkoulutuksen saaneelle ja muillekin voivat tuntua epäilyttäviltä;  jotka eivät tehoa hetken vaikutusta enempää tai eivät ollenkaan. Jotka ovat eräänlaista silmänkääntöä. Oheisessa Duodecim-artikkelissa tuodaan esille uskomushoitoina mm.  irisdiagnostiikka ja homeopatia.  Mutta pitääkö vain niitä kutsua "uskomushoidoiksi" ? Eikö myös akateeminenkin lääkintä perustu uskomuksiin ? 

Sundblomin ja muiden suomalaista, paikallista, ei-lääketieteellistä hoitotapaa koskeva työ osoittaa että erään "energiaparantajan" ("henkiparantaja", "spiritual healer") hoito auttoi tutkittujen potilaiden kipuihin paremmin kuin lääketieteellinen hoito vertailuryhmässa, jossa tuota hoita ei saatu (1).

Eikö lääketieteellisesti epäilyttäviä hoitoja pitäisi kutsua "tieteellisesti perustelemattomiksi hoidoiksi" ? Miksi yleensä ollenkaan käyttää tässä yhteydessä ei-kansainvälistä, vain Suomessa (!) käytettyä sanaa "uskomus" ? Se sekoittaa asian tieteellistä käsittelyä. Yksinkertaisesti on kai epäilyttävissä hoidoissa kysymys "tieteelliseen näyttöön perustumatomista hoidoista".

Oheisen linkin Duodecim-artikkelin mukaan: "Uskomus ei ole loukkaava tai negatiivinen sana. Myöskään uskomuslääkintä-termiä ei ole tarkoitettu herjaavaksi." Asiaa koskeva keskustelu, jota ammattilaisten ja maallikojen toimesta käydään lehdissä ja keskustelupalstoilla sekä radiossa ja televisiossa, osoittaa kuitenkin että uskomuslääkintä-sanaa käytetään lähinnä juuri loukkaavassa tai negatiivisessa merkityksessä.

Ovatko Suomessa termin käyttöön ottaneet lääketieteilijät (terveys)politiikan vai tieteen asialla ?

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2016/15/duo13223

(1) Physician, D. Mikael Sundblom and his co-researchers made a study on Mrs Aho in which a group of patients suffering from ”idiopathic pain syndrome ” (IPS) visited Mrs Aho.The IPS-patients who visited the healer,got more help to their pains than the comparison group of IPS non-visitor patients during the research period.Moreover,the former patients used less pain-killers than the latter ones.As an effect of spiritual healing ten patients felt physical sensations during the healing session:warmth in the body and relaxation were the most commonly reported sensations. All patients subjected to healing found the experience pleasant.

Sundblom DM, Haikonen S, Niemi-Pynttäri J, Tigerstedt I. Effect of spiritual healing on chronic idiopathic pain: a medical and psychological study. Clin J Pain 1994 Dec;10 (4):296 -302.

Olen tekemisissä erityisen ihmisjoukon kanssa ... / Antti Hernesniemi : Kansanlääkintä

"

Olen tekemisissä erityisen ja ainutlaatuisen ihmisjoukon kanssa Kukaan muu lääkäri ei tee tätä hommaa Lenttruutiksihan se Hautalan Eero minua kutsuu Olen yhteistyössä ammattilaisten kanssa

Mitä ne kirjoittaa lehdissä kaikista hiihtäjistä ja misseistä julkkiksista Nämä ihmiset täällä on minulle paljon tärkeämpiä Heillä on kokemusta ja taitoja ja tietoa joita noilla julkkiksilla ei ole Eiväthän tavalliset toimittajat ja tutkijat ole tällaisista asioista ja ihmisistä kiinnostuneitakaan

Minun, lääkärin, retkeni tutkimaan ihmisten omaa, tuntemaa, tietämää, kuulemaa, toisille kertomaa, opettelemaa hoitokeinoa erilaisiin, ihmiselle välttämättä väliin tuleviin vammoihin ja sairastumisiin Mitä sairastunut ihminen alkaa miettiä Miten hän alkaa toimia ja niin edelleen

Retki eli reissu Retki eli matka Kulkeminen Retki puhelimen kautta Toisen puheen kuuntelu ja kysyminen Retki ulos kodista työpaikalta vastaanotolta sairaalasta Retki toisiin koteihin toisten luo Retki omiin ajatuksiin sohvalla tai sängyllä maaten

Tämä on kertomus minun lääkärin retkistä tutkimaan erään alueen Pohjanmaan lääkintäperinteitä tapoja mitä tiedetään mitä muistetaan mitä tehdään tänään Aloin tehdä noita retkiä kun oli valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi 70-luvun lopulla En arvannut muutamaa vuotta aiemmin että näitä retkiä rupeaisin tekemään

Jätin vastaanoton ja sairaalan Ilman tuota sairaalarakennuksesta poistumista en olisi nähnyt kuullut tavannut kokeillut paljon mitään En olisi päässyt puun ytimeen Olisin vaan katsellut puun kuorta Olisinko sitä edes koskenut Noin ulkokohtaisesti ei voi oman suvun ja synnyinmaakunnan lääkintää tutkia kuin joistakin artikkeleista luin Olin kyllä nähnyt ja näin että jotkut kollegat olivat ilman omaa kokemusta kansanlääkinnästä niin tehneet ja yrittivät edelleen tehdä Kirjoittaa ja julkaista kirjoituksia jotka perustuivat ikitoistuviin luettuihin aikaisemmin julkaistuihin tietoihin tai toisten keräämiin kyselyihin  Mikä tuntuu kummalta Että joku tutkijan koulutuksen saanut lääkäri voi tukeutua enemmän omaan tai toisten ennakkoluuloihin kuin itse nähtyyn ja koettuun ja kokeiltuun

Retket ovat minulle sekä oman itsen kuljettamista ihmisten luo matkustamista jalan ja autolla että kulkevan minän omaa miettimistä suunnattua ja vapaata Nuo matkustamisen tavat täydentävät toisiaan ja ovat toisistaan riippuvaiset Ilman oman kehon liikettä ei synny liikettä ajatuksiin  Ei synny vetoa ja voimaa

Niihin minua on jotenkin valmistettu Minussa on en tiedä miksi syntynyt kertomisen voima ja veto Niitä edeltää etsimisen tarve Etsiä ja löytää, tai ei löytää heti mutta vähän myöhemmin

"

Antti Hernesniemi 5 2 2019

Antti Hernesniemi: Kansanlääkintä eli kansanparannus tutkimuskohteenani

Antti Hernesniemi: Kansanlääkinnän eli kansanparannuksen tutkimuksestani 

Kirjekokemusten kerääminen aloitti kansanlääkinnän tutkimukseni v. 1981. Niiden saamisen ja tarkastelun jälkeen oli luontevaa lähteä kohti kirjeitä lähettäneitä henkilöitä, Pohjanmaan kertojia. Yhden tuollaisen kirjeen lähettänyt kertoja toimi oppaanani omalla alueellaan, oppaana siihen tietoon, josta en lääkäriksi opiskelun kuluessa ollut kuullut tai nähnyt juuri mitään. Sain itselleni kirjekertomusten toivomisen vuonna 1981 ja niiden vastaanottamisen kautta tuona vuotena ja myöhemmin, sain itselleni viitisenkymmentä opasta Pohjanmaan eri alueille. Luku kasvoi vuosien myötä.  Tämän kansanlääkinnän eli kansanparannuksen tutkimuksen aloittamisen, toisin sanoen kirjekertomusten pyynnön jälkeen, saatoin ottaa seuraavan, uuden tavoitteen ja alkaa tavata ja haastatella ihmisiä paikan päällä, äänittää heitä ja lisäksi valokuvata ja filmata. Ja mikä on hyvin tärkeää: nähdä ja koettaa itse erilaisia kertojien kuvailemia kansanlääkintämenetelmiä.

Kun tutkimukseni aineisto on tullut kerätyksi, on minun, tutkijan, seuraava työ opetella tuntemaan tuo aineisto, kuvata se ja selvittää, analysoida sitä ja tehdä tutkimuksellisia johtopäätöksiä. Tämä merkitsee sitä että minun on koetettava tuntea myös omaa toimintatapaani, olla siitä tietoinen, sen vahvoista puolista ja sen puutteista. Kun olen omaksunut tällaista työasennetta, on ollut monesti miellyttävää ja monesti vaivatontakin alkaa tutustua vuosia sitten keräämääni aineistoon uudelleen. Tutkimuksen eräs kiinnostava puoli on juuri mieleen tulevien uusien kysymysten esille nousu. Ne yritän ratkaista. Tutkijana olen henkisen työn tekijä. Tätä ennen minun on ollut toimittava lähinnä käytännöllisten tarpeiden piirissä. Ne vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet mahdollisuuksiini omistautua tutkimusaineistooni tutustumiseen.  Minun, tutkijan, on elettävä tutkijan elämää. Se on jonkin verran erilaista kuin pelkkä kenttätyön tallennuksen käytännön tehtävien rutiininomainen suoritus. Minun on aloitettava työssäni myös itsen kuuntelu, reseptio. Teen tutkimustoimenpiteitä, interventioita silloin kun ne ovat tarpeen: otan yhteyttä uuteen kertojaan, suoritan lisähaastatteluja tai kuvallisen aineiston keruuta.

”Tällä lailla tutkija elelee vapaasti aineistonsa kanssa tehden sen mihin hänen sisäinen äänensä häntä kehoittaa. Tämä merkitsee sitä että hän tekee vain tutkimustaan edistävää, rakentavaa työtä.” (Lainaus tekstistäni v. 1996). 

Kun tunnen tarpeeksi aineistoani, alan tehdä sitä yhtä lailla mielessäni samalla lailla kuin kynää ja paperia käyttäen. Näin minulle kävi tehdessäni väitöskirjaa rouva Ina Känsälän (synt. Nygren, Alaveteli) ja tutkiessani muiden keskipohjalaisten parantajien paikallisia perinteisiä käsin tapahtuvia hoitoja.  Minulla on ollut metodina laittaa silmät kiinni ja tehdä työtä ajatuksissa, samalla lailla kuin teen esimerkiksi pöydän ääressä istuessani ja kirjoittaessani. Tuolla silmät suljettuna -työskentelyllä on ollut merkittävä osuus työtavoissani. Siten olen pystynyt parhaiten keskittymään kuva-aineistooni ja siihen tieteelliseen muuhun tietoon, mitä olen muiden tutkijoiden raporteista lukenut. Ne molemmat yhdessä ovat usein antaneet sysäyksen uuteen näkemykseen, uusiin yksityiskohtiin, jotka sohvalla tai sängyllä silmät kiinni maatessa ovat tuon sysäyksen voimasta nousseet mieleeni, mieleni näyttämölle näkyviin.

”Näin tutkijasta on tullut yksilö, itsenäisesti ajatteleva tiedemies. Nyt hän voi kokonaan omistautua oman työn tekemiseen. Hän ei ole riippuvainen kenestäkään. Ei työn tarkastajista, ei työn rahoittajista. Työ antaa hänelle neuvot sen tekoon.  Tämä henkinen prosessi on edellytys sille että tutkijaihminen voi tehdä yksilöllisen ja merkittävän raportin. Muuten hän on tiedeliturgikko tai -virkamies.” (Lainaus tekstistäni v. 1996). 

Antti Hernesniemi  5. 2. 2019