Ohessa kirjoitukseni Suomen Kuvalehteen, n:oon 39/2020. Biologinen lääketiede ja psykiatria jylläävät. Kyllä ne saavatkin edetä, mutta niiden rinnalle pitäisi tuoda yhä enemmän tuota ihmisen sairaus- ja muuhun kokemukseen pohjaavaa humanistista lääketiedettä ja humanistista psykiatriaa. Niillä olisi paljon annettavaa, mutta niihin ei keskitytä eikä siten niiden tutkimus etene siten kuin lääketieteen biologisten alojen fyyysis-kemiallinen tutkimus.
Lääketieteellisiin tiedekuntiin valittavat opiskelijat ovat edelleen voittopuolisesti luonnontieteisiin suuntautuneita - siksi kun karsintakokeissa sellaisten aineiden osaamista korostetaan. Oman lääkärintyön kokemukseni ja omien ja läheisten sairauskokemuksieni pohjalta olen sitä mieltä, että sairastuneen ihmisen kokemuksen tunteminen, siihen samaistuminen ja vertaisuuden kautta sen ymmärtäminen edistävät lääkärin työn myönteistä vaikuttavuutta potilaaseen ja siten hänen, sairastuneen ihmisen, tervehtymistä.
Kannattaa perehtyä alla olevan linkin kautta fil.maisteri Eve Raskun pro gradu -tutkimuksen tuloksiin. Se on hyväksytty Tampereen yliopistossa vuonna 2018. Hän on käynyt läpi yli 300 artikkelia Suomen Lääkärilehdestä vuosilta 2008 - 2014, joissa käsitellään masennuslääkkeiden käytön eri puolia. Hänen johtopäätöksensä tutkimuksessa on, että lehden noiden vuosien lääkärikirjoittajat pitävät masennuksen hoidossa masennusta potevan yksilön biologista taustaa tärkeämpänä kuin potevan yksilön ja hänen yhteisönsä elämänhistoriallista taustaa. Masennusta kokeneiden potilaiden mielipide heidän sairastumisensa syistä ja hoidosta voi olla eri kuin lääkäreiden.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/103823/1530092471_2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Olen lisännyt yllä olevaan blogikirjoitukseeni kappaleen, jossa mainitsen fil.maisteri Eve Raskun pro gradu -tutkimuksen.
VastaaPoistaAH 4.1.2021