Suomeksi / Finnish
Luin Mark Twainin (Samuel Clemens) kirjan "Adventures of Huckleberry Finn". Halusin lukea alkuperäisen, kirjailijan jokaisen sanan luoman ja hänen käsistään lähteneen teoksen - en käännöstä. Olen toisaalta iloinen että aloin lukea kirjaa. Toisaalta olen pettynyt. Iloinen olen ensinnä siksi, että kirjan piirroskuvitus on erittäin ilmeikäs ja tekstikerrontaa railakkaasti rikastava. Se minut panikin aloittamaan lukemisen. Kuvituksen piirtäjä on Edward Windsor Kemble. Hänen tekemänsä kuvitus on vuodelta 1884, joka on myös romaanin ilmestymisvuosi.
Toinen iloni syy on Mark Twainin kerronnan vetävyys ja hauskuus. Mutta: vetävyys ulottuu (vain) siihen asti kun ollaan viimeisen tapahtuman kiintopisteen, Tom Sawyerin sukulaiskartanon, piirissä. Ollaan noin sivulla 300. Sinne TS ilmestyy Huckin seuraksi. Valitettavasti. Miksi sanon niin ? Siksi, että kirjan hurjaksi yltyvä toiminnallinen jännite katkeaa. Kun Tom Sawyer ilmestyy paikalle, hänen nenäkäs ja Huckia aliarvioiva persoona jättää varjoon Huckin ja afroamerikkalaisen Jimin, orjaksi syntyneen hahmot. Ja tekee sen romaania laimentavalla tavalla. Lisäksi Tomin käytös mustaa Jimiä kohtaan on yllättävän nöyryyttävä ja kolkkoa rasistista huumoria sisältävää - vaikka ottaa huomioon kirjan ilmestymisajankohdan. Lisäksi kertomuksen loppuosan maatilan perheen ja Tomin tädin ilmestyminen tuo mukaan liikaa kerronnallisia epäuskottavuuksia, fiktioromaaninkin huomioonottaen, Syy, että luin kirjan loppuun - jota ehdin jo empiä teenkö niin - johtui siitä, että sivuja ei ollut enää 30. luvun jälkeen kuin muutama kymmenen.
Ohjeeni Mark Twainille olisi ollut : Katkaise kertomus siihen, kun pikkukaupungeissa toiminut huijaripari, "kuningas" ja "herttua", joka liimautui Huckin ja Jimin (lautan) kylkeen, jäi toilailemaan omalle polulleen. Jätä Tom Sawyerin osuus kokonaan pois. Siten voit ylläpitää hienon seikkailujännitteen, joka oli jo ensimmäisessä kliimaksissaan kun huijaripari jäi kiinni petoksesta. Vapauta Jim orjuudsta, mutta laita hänet ja Huck kulkemaan aivan uutta tietä. Yhdessä tai erikseen.
6.7.2020
Antti Hernesniemi
Toinen iloni syy on Mark Twainin kerronnan vetävyys ja hauskuus. Mutta: vetävyys ulottuu (vain) siihen asti kun ollaan viimeisen tapahtuman kiintopisteen, Tom Sawyerin sukulaiskartanon, piirissä. Ollaan noin sivulla 300. Sinne TS ilmestyy Huckin seuraksi. Valitettavasti. Miksi sanon niin ? Siksi, että kirjan hurjaksi yltyvä toiminnallinen jännite katkeaa. Kun Tom Sawyer ilmestyy paikalle, hänen nenäkäs ja Huckia aliarvioiva persoona jättää varjoon Huckin ja afroamerikkalaisen Jimin, orjaksi syntyneen hahmot. Ja tekee sen romaania laimentavalla tavalla. Lisäksi Tomin käytös mustaa Jimiä kohtaan on yllättävän nöyryyttävä ja kolkkoa rasistista huumoria sisältävää - vaikka ottaa huomioon kirjan ilmestymisajankohdan. Lisäksi kertomuksen loppuosan maatilan perheen ja Tomin tädin ilmestyminen tuo mukaan liikaa kerronnallisia epäuskottavuuksia, fiktioromaaninkin huomioonottaen, Syy, että luin kirjan loppuun - jota ehdin jo empiä teenkö niin - johtui siitä, että sivuja ei ollut enää 30. luvun jälkeen kuin muutama kymmenen.
Ohjeeni Mark Twainille olisi ollut : Katkaise kertomus siihen, kun pikkukaupungeissa toiminut huijaripari, "kuningas" ja "herttua", joka liimautui Huckin ja Jimin (lautan) kylkeen, jäi toilailemaan omalle polulleen. Jätä Tom Sawyerin osuus kokonaan pois. Siten voit ylläpitää hienon seikkailujännitteen, joka oli jo ensimmäisessä kliimaksissaan kun huijaripari jäi kiinni petoksesta. Vapauta Jim orjuudsta, mutta laita hänet ja Huck kulkemaan aivan uutta tietä. Yhdessä tai erikseen.
6.7.2020
Antti Hernesniemi
English
I read "Adventures of Huckleberry Finn" by Mark Twain (Samuel Clemens). I wanted to read the original, every word created by the author and the work that came from his hands - not a translation. On the other hand, I am glad that I started reading the book. On the other hand, I'm disappointed. I am happy, first of all, because the book's Illustration is very expressive and richly enriches the text narrative. That's what made me start reading. The illustration is drawn by Edward Windsor Kemble. The illustration he made is from 1884, which is also the year the novel was published.
Another reason for my joy is the appeal and fun of Mark Twain's narration. But: the attraction extends (only) until you are in the area of the focal point of the last event, Tom Sawyer's relative's mansion. We're about page 300. That's where TS appears with Huck. Unfortunately. Why do I say that? Because the book's frantic functional tension breaks. When Tom Sawyer appears, his snooty and underestimating personality overshadows the characters of Huck and the African-American Jim, who was born a slave. And does it in a way that dilutes the novel. In addition, Tom's behavior towards the black Jim is surprisingly humiliating and contains a lot of racist humor - even considering the time the book was published. In addition, the appearance of the farm family and Tom's aunt in the rest of the story brings with it too many narrative implausibilities, even considering a fictional novel, The reason I finished the book - which I already had time to do if I didn't - was because there were only a few dozen pages after the 30th chapter.
My instructions to Mark Twain would have been: Cut the story to when the small-town swindler couple, the "king" and the "duke", who stuck to the side of Huck and Jim (the ferry), were left wandering on their own path. Leave out the Tom Sawyer part entirely. That way, you can maintain the great adventure tension that was already at its first climax when the cheating couple was caught cheating. Free Jim from slavery, but set him and Huck on a whole new path. Together or separately.
6 July 2020
Antti Hernesniemi
Kommentit
Lähetä kommentti