Potilaan kuvaaminen: sydänfilmi, keuhkoröntgen, muutama verikoe; riittävätkö ne ? Entä: millainen ihminen hän on ?
Psykologien ja lääkäreiden yhteistyön tutkimista ja käytännön yhteistyökokeiluja pitäisi lisätä. Esimerkiksi Lääkärilehden ja Duodecimin potilaiden statuskuvaukset keskittyvät usein melkein pelkästään sellaiseen henkilön kuvaamiseen, jossa hänen psyykestään, siis persoonastaan, ja sosiaalisesta toiminnastaan emme tule tietäneeksi mitään. Henkilön kuvaamiseksi on irrotettu pelkkä muutaman biologisen mittarin esittäminen. Potilaiden persoonaa ei esitellä juuri ollenkaan. Eikö se olisi tärkeä lääkinnän tutkimukseen ja hoitoon vaikuttava tekijä? Ei myöskään hänen sosiaalista verkostoaan. Kuvaukset kertovat vähän henkilön todellisuudesta. Kuvaustapa on tyyliin: keski-ikäinen mies, jolla oli ollut sitä ja sitä vaivaa (Esim. viime Duodecim-lehden eteisvärinäpotilaan kuvaus). Tuollaisenako henkilön lähipiiri hänet tuntee ? Tunnistavatko he hänet tuosta ? Emme saa tietää, mitä työtä hän teki. Oliko hän perheellinen ? Mitä hän harrasti ? Miten hänen elämänsä oli suj...