Antti Hernesniemi: Suomessa käyttöönotettu termi, "uskomuslääkintä" - sitä ei voi pitävästi perustella tieteellisesti
Julkaisen tässä kirjoitukseni koskien "uskomuslääkintä"-termin käyttöä Suomessa.
Hernesniemi, A. Suomen Lääkärilehti, 43/2002.
Uskomuslääkinnästä täsmällisiin termeihin
Lääkinnän voi jakaa viralliseen, valtion laillistamaan lääkintään ja ei-viralliseen lääkintään, jonka terapeutti ja käyttäjät itse laillistavat. Edelliseen kuuluvat luonnollisesti esimerkiksi lääkärit ja sairaanhoitajat, sairaalat, terveydenhoitohallinto jne. Jälkimmäisen piiriin kuuluvat sekä perinteiset kansanparantajat, esimerkiksi kupparit ja jäsenkorjaajat että alan opintoja suorittaneet terapeutit, esimerkiksi aromaterapeutit (1).
Tieteellisten käsitteiden olisi hyvä olla vapaita asenteellisuudesta ja niiden pitäisi olla tarkkoja. Sana uskomuslääkintä, jota viime vuosien aikana on lisääntyvästi käytetty ei-virallisten hoitojen yhteydessä myös Lääkärilehdessä, on terveyspoliittisesti asenteellinen käsite. Uskomus-sanan käyttö luonnehtimaan ei-virallista lääkintää on lisäksi epäspesifistä ja epätäsmällistä. Potilaalla, joka ensin menee lääkärille, varmasti on uskomuksia lääkäristä, hoidon luonteesta ja sen tuloksesta yhtä lailla kuin hänellä on uskomuksia energiaparantajan hoidosta, johon hän saattaa lääkärihoidon jälkeen mennä. Uskomusten merkityksestä sairaudenhoidossa, myös ja nimenomaan lääkärinhoidossa, voi saada kuvan esimerkiksi tuoreesta referaatista Endoskooppinen polviartroosikirurgia on lumehoitoa (SLL 2002:57;3608).
Anglosaksisessa keskustelussa käytetään ei-virallisesta lääkinnästä yleisesti käsitettä alternative medicine (2). Ehdotan siksi, että myös suomeksi käytämme aiheesta tieteellisesti sopivampaa attribuuttia: puhukaamme joko ei-virallisesta lääkinnästä tai vaihtoehtolääkinnästä (1,3).
Tieteellisten käsitteiden olisi hyvä olla vapaita asenteellisuudesta ja niiden pitäisi olla tarkkoja. Sana uskomuslääkintä, jota viime vuosien aikana on lisääntyvästi käytetty ei-virallisten hoitojen yhteydessä myös Lääkärilehdessä, on terveyspoliittisesti asenteellinen käsite. Uskomus-sanan käyttö luonnehtimaan ei-virallista lääkintää on lisäksi epäspesifistä ja epätäsmällistä. Potilaalla, joka ensin menee lääkärille, varmasti on uskomuksia lääkäristä, hoidon luonteesta ja sen tuloksesta yhtä lailla kuin hänellä on uskomuksia energiaparantajan hoidosta, johon hän saattaa lääkärihoidon jälkeen mennä. Uskomusten merkityksestä sairaudenhoidossa, myös ja nimenomaan lääkärinhoidossa, voi saada kuvan esimerkiksi tuoreesta referaatista Endoskooppinen polviartroosikirurgia on lumehoitoa (SLL 2002:57;3608).
Anglosaksisessa keskustelussa käytetään ei-virallisesta lääkinnästä yleisesti käsitettä alternative medicine (2). Ehdotan siksi, että myös suomeksi käytämme aiheesta tieteellisesti sopivampaa attribuuttia: puhukaamme joko ei-virallisesta lääkinnästä tai vaihtoehtolääkinnästä (1,3).
Antti Hernesniemi
LT
Helsinki
LT
Helsinki
KIRJALLISUUTTA
1 Hernesniemi, A. Jäsenet paikalleen, paha veri pois. Kansanlääkintä terveydenhoidon kentässä. Yliopistopaino. Helsinki 1995.
2 Studies in Alternative Therapies 1. Ed. Johannessen H et al. Odense University Press. Odense 1995.
3 Vaskilampi, T. Vaihtoehtoinen terveydenhuolto hyvinvointivaltion terveysmarkkinoilla. Jyväskylä 1992.
1 Hernesniemi, A. Jäsenet paikalleen, paha veri pois. Kansanlääkintä terveydenhoidon kentässä. Yliopistopaino. Helsinki 1995.
2 Studies in Alternative Therapies 1. Ed. Johannessen H et al. Odense University Press. Odense 1995.
3 Vaskilampi, T. Vaihtoehtoinen terveydenhuolto hyvinvointivaltion terveysmarkkinoilla. Jyväskylä 1992.
"Täydentävä lääketiede", englanniksi "complementary medicine", on myös kansainvälisesti käytetty termi.
VastaaPoistaAH
Tätä voi myös katsoa
VastaaPoistaOckså denna kan man skåda på :
http://areena.yle.fi/tv/1863655