Siirry pääsisältöön

Rakennustöissä Mäntässä


Opin tuntemaan Keskiset kesällä 1974 kun olin rakennustöissä Mäntässä huhtikuusta syyskuuhun. Aatos oli vilkaspuheinen mies n. kuusissakymmenissä. Hän ajoi henkilöautollaan joka aamu talomme ohi Mustajärveltä Ruoveden kirkolle. Pääsin hänen kyydissään edelleen meitä odottavaan pakettiautoon, jolla useampia miehiä matkusti työmaalle Mänttään.  Sovittu aikamme, jolloin olisin tienvarressa oli kello kuusi. Aatos tuli ja sitten nousimme Kuurilan Veikon ja Eino Ruokkeisen kanssa pakettiautoon.

Päivän töissä olin usein eri työpisteessä kuin Aatos, Seppä, niin kuin häntä kutsuttiin. Kaikki miehet olivat kuitenkin yleensä näköetäisyydellä, jollei talon nouseva seinä ollut tiellä. Seppä meni kaasupulloineen, hitsipilleineen ja vasaroineen omaan työkohteeseensa aamulla. Kaasun tohinaa, liekin hehkua, vasaran kilkutusta.  Aatos ei ollut varsinaisesti missään työporukassa mukana, niin kuin useimmat kirvesmiehet. Hän hommaili erikoistumisensa ja luonteensakin puolesta jonkin verran muista erillään.

Matkat Ruovedeltä Mänttään ja takaisin olivat usein hauskoja. Tullessa minua monesti väsytti ja torkuin puolinukuksissa tai nukahdin. Kovasti juteltiin ja kerrottiin juttuja. Erityisesti äänessä oli Pulkkisen Timo. Nyykoolin Veikko ja Seppä olivat myös aktiivisia. 

Alkuun olin viikon pari auton ohjaamossa. Siellä oli tylsää ja niinpä nopeaan siirryin tutuiksi tulleiden työkavereiden puolelle ”matkustamoon”.  Pakettiautoa kutsuttiin orjavaunuksi. Matti, kirvesmies, joka muutenkin oli kovasti vaitonainen, oli erikoisen hiljainen. Kerran Timo kysyi: ”Ooks sää Matti menossa mököttäjien maailmankongressiin?”  Timon eläkeikää lähestyvä isä oli väliin myös töissä mukana. Timo körmyytti isäänsä väliin kovasti leikillään.

Eräänä iltapäivänä olimme lähdössä Mäntästä . Istuimme jo autossa, mutta Kuurilan Veikkoa ei kuulunut. Minä aloin laulella virren nuotilla: ”Mestariaan ikävöiden, Veikkoa ei vielä näy”.

Olin aiemmin ollut töissä Helsingissä mm. matkahuollossa. Siellä kannoin paketteja osoitteiden mukaan eri hyllyille. Postissa olin myös jouluavustajana. Röntgenlausuntojen kirjoittajana olin pari kuukautta; tässä työssä konekirjoitustaidoistani ja siihenastisesta koulutuksestani oli hyötyä.

Rakennusmiesten kanssa oli mukava olla. Meillä oli välitön ilmapiiri. Asiat sanottiin usein liioteltuina huutoina – pyyntöön tai käskyyn pantiin mukaan huumoria.  Urakkaa ei saanut varsinkaan ennen sen sopimista pilata. Tästä jo ensimmäisenä päivänäni raudoittaja meitä varoitti, kun erään toisen ikäiseni kanssa rivakasti aloimme kaivaa ja paiskia soraa montun pohjalta.

Kahvi- ja ruokatunneilla pelattiin korttia. Minäkin olin siinä hommassa mukana. Pari kertaa meni isompikin summa nokituksissa. Silloin ei auttanut muuta kuin jäädä seuraavalla kerralla pois kierroksesta. Varsinkin Pörö ja Roope olivat sökössä innokkaasti mukana. Pörö oli nosturikuskina. Hän esitti asiansa yleensä aina käkättäen ja virnistellen, tupakka paloi hampaissa.

Tein paljon töitä Korkalaisen Ollin kanssa. Hän oli pieni karjalaismies, joka puhui vilkkaasti. Hän oli jo päälle kuudenkymmenen, tai täytti juuri silloin kesän alussa 60 vuotta. Hän oli itse asiassa vanhemman näköinen, laiha ja vähän koukkuryhtinen.  Korkalainen teki yleensä sekatöitä. Hän oli hyvin ahkera mies. Timpurit eivät häntä oikein pitäneet arvossa. Minä viihdyin hänen kanssaan. Erikoisen vauhdikasta oli seinän valumme korkealla kivijalan päällä. Korkalainen heilui muovisissa suojahousuissaan tärisevän ”vipran” kanssa ja minä autoin häntä lapiolla. Pörö siirsi betonikuupan lähellemme ja sieltä se laskettiin kasettien väliin. Seinää nousi.

Tuon neljän kuukauden aikana ei sattunut pahempia onnettomuuksia. Niitä olisi helposti voinut tulla: kivijalassa oli paljon rautoja pystyssä; kasetin päältä olisi voinut pudota valuvaiheessa, jne. Kesän alussa saimme käyttöömme keltaiset suojakypärät. Ne tuntuivat tärkeiltä varsinkin kun nosturimies alkoi liikuttaa lankkuja ja betonia työmaan ilmatilassa.

Rakennuksella näin taas veistostarpeita, jotka olin vuotta aiemmin joutunut jättämään. Lankut, laudat, erilaiset rautarakenteet kiinnittivät huomiotani. Yhden käytöstä poistetun hellanpäällyksen kuljetin autossa mukanani tulevaksi tarveaineeksi.

Tämä työmaa oli minulle osa kansalaisopiskeluani: olin mukana mukavassa miesporukassa täysivaltaisena jäsenenä. Ei kysytty koulunkäynnistä, elämäntilanteesta. Tärkeää oli, että työnsä teki, ja siinäkään ei aina nyt kauheaa kiirettä ollut.

Oli mukava olla Aatoksen kanssa. Hän kertoili kaikenlaista, jota sitten kommentoin ja kysyin lisää. Kun myöhemmin 1981 vuodesta lähtien aloin tehdä kansanlääkintätutkimusta Pohjanmaalla ja muualla, tulin haastatelleeksi suurta joukkoa ihmisiä, monia heistä perusteellisesti. Tämä Aatoksen kanssa jutusteluni oli minulle hyvää harjoitusta, vaikka en sitä silloin niin ajatellut.

Olin luonnollisesti tehnyt kotona ja muuallakin jo monenlaista ruumiillista työtä. Nyt olin kuitenkin, 24-vuotiaana, kuukausia toisenlaisessa palkkatyöympäristössä kuin siihen asti, toisenlaisten ihmisten kanssa heidän vertaisenaan, en ylä- enkä alapuolella. Olin pelkästään oman ruumiillisen työn varassa.



  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Update Dec. 2013 : More about "medial prehension" - "Mediaali-ote" ja kynä

My pioneer approach in the article/poster you have read here, was not any experimental one. To shed light on this area, I wanted to interview some voluntary persons which contacted me and which had been using "medial prehension" - as I call it. This area is TOTALLY uninvestigated. Therefore I wanted to get some " first glance view", some clarity on this interesting situation in the pedagogical field. 
Finnish school teachers have not been interested about the ways we learn to use our most important instrument, pen or pencil. Not even teachers of drawing and painting at academies.
This item - how we use the pen - is of uttermost importance.  With this grasp, this grip we decide how our brain, our thinking, our creativity develops.
Best regards,
Dr. Antti S Hernesniemi Turku Finland



The author has used "medial prehension" drawing and writing method since 1995 when he found it - not as the first inventor, as he  soon could notice. He has earlier presented the grip …

Uusi pianokappaleeni: Välimerellä ! / My new composition for piano: In the Mediterranean !

In the Mediterranean / Välimerellä

"In the Mediterranean" is a new piano composition by Dr. Antti Hernesniemi. It is in the same time a lyrical as well as a strong piece of music for a listener/musician who wants to find something new and original in piano music. You can load it at CDBaby store. 

"Välimerellä" on uusi pianokappaleeni. Se on samalla lyyrinen, ja samalla voimakas pianokappale, kuuntelijalle ja pianistille, joka toivoo löytävänsä jotain uutta ja alkuperäistä pianomusiikkia. Voit ladata sen oheisen linkin kautta "CDBaby Storen" sivulta.